maanantai 20. toukokuuta 2013

Runoa pukkaa

Laitan runoja kolmen erissä, jotta on helpompi kommentoida.


4

Ymmärrän, että se keppi oli sinulle tärkeä,
mutta me emme mene takaisin leikkikentälle,
koska pikkusiskosi on nälkäinen.

Jos keppi oli niin tärkeä, miksi
heitit sen maahan,
kun aloit keinua?

Pitäisikö tässä kaiken muun lisäksi olla vielä selvänäkijäkin?

Jos me varastoisimme kaikki kepit, jotka ovat sinulle tärkeitä,
isäsi joutuisi kahden vuoden päästä laajentamaan autotallia.

Taloyhtiö tuskin suostuisi siihen.

Ja jos minä olisin selvänäkijä,
meillä ravaisi ihmeellistä sakkia
eikä kukaan enää veisi sinua leikkipuistoon.



5

Kyllä nyt syödään puuroa.
Se on oikeaoppinen, lämmin ja ravitseva aamiainen.

Jos minä nyt antaisin sinun syödä jotakin muuta, vaikkapa jukurttia,
kävisi varmasti niin, että juuri tänään päiväkodissa keskusteltaisiin siitä,
mitä kukin on syönyt aamupalaksi.

Emme voi ottaa sitä riskiä.

Se vesittäisi koko sinun elämäsi tähänastiset puuronsyönnit.

Mutta lauantaiaamuna
saat syödä ihan mitä haluat.



6


Eikö sinulla ole mitään tekemistä?

Minullapa on.

Minun täytyy tyhjentää tiskikone ja täyttää se uudelleen,
pyyhkiä pöydät,
ottaa narulta kuivat vaatteet pois, viikata ne ja viedä kaappiin,
tyhjentää pyykkikone ja ripustaa vaatteet narulle,
täyttää pyykkikone uudelleen,
käydä läpi teidän reppunne ja ulkovaatteenne,
lukea reissuvihkonne,
kuljettaa kaikki pikkusiskosi levittelemät tavarat oikeille paikoilleen,
pestä vessan matto, jolle pissasit,
ja viimein, luojan kiitos, laittaa teille iltapalaa,
kylvettää teidät, harjata hampaat, lukea iltasatu,
ja laittaa teidät nukkumaan.

Ja tämä kaikki toistuu
joka jumalan päivä
uudestaan ja uudestaan
ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.