Asunnontarjoajien yhteystietoja, saa täydentää.

1. ARA-vuokra-asunnot / Stadin vuokra-asunnot:

Puhelinpalvelu
ma–pe klo 9–15 (09) 310 13030
sähköposti: stadinasunnot@hel.fi

Postiosoite
Stadin asunnot
PL 2201
00099 Helsingin kaupunki
Faksi (09) 310 34187

2. Hoas:

Hoasin palvelukeskuksen aukioloaika ma-pe 9-16
Käyntiosoite: Pohjoinen Rautatiekatu 29, Kamppi, Helsinki  
Puhelinpalvelu 09 5499 00 (mpm/pvm), ma-pe klo 9-16, sähköposti asiakaspalvelu@hoas.fi

3. Forenom

Mäkelänkatu 58-60
00510 Helsinki 

Aukioloajat: 
Ma-pe 9.00 - 17.00 
La 10.00 - 16.00
Su suljettu

Asiakaspalvelu aukioloaikoina: 
P. 020 198 3420

varaukset@forenom.fi

4. VVO

Mannerheimintie 168a 00300 Helsinki Postiosoite: PL 40, 00301 Helsinki puh. 020 508 3400 faksi 020 508 3499 helsinki@vvo.fi

5. Avara Oy

Retkeilijänkatu 11

pirjo.lahti@ovenia.fi; mervi.iholin@ovenia.fi;mia.lopanus@ovenia.fi

p. 0201 230 250

6. Paavo Nurmen säätiö

Kalliossa ja Lauttasaaressa, vuokrauksesta vastaa ovenia, ks. yllä

petri.manninen@paavonurmensaatio.fi

7. Sato

Mikonkatu 7,
Avoinna ma-pe klo 8-20 ja la klo 10-16
faksi 0201 34 4353
Vuokra-asunnot
Puh. 0201 344 344
asiakaspalvelu@sato.fi

8. Asuntosäätiö

Tuulikuja 2, Espoo

Puh: 09 809 3210
Fax: 09 8093 2189

Sähköposti: myynti (at) asuntosaatio.fi, isannointi (at) asuntosaatio.fi

paivi.tulokas@asuntosaatio.fi;ulla.peltonen@asuntosaatio.fi;arja.paatelainen@asuntosaatio.fi

9. Nuorisosäätiö

Hiihtäjäntie 7, p. 09 7552 4700, asiakaspalvelu@nuorisosaatio.fi

10. Aiderix Oy

mauri.numminenkolumbus.fi

Pieni Roobertinkatu 5 B 20, 00130 Helsinki

Gsm: +358400 404064 , Fax: +3589 454 28216

11) Osuuspankin kiinteistövälityspalvelu, linkin takana yhteydenottolomake:

https://www.opkk.fi/opkk/opkk/opkk_portal/yhteydenotto?pid=ea78&contactType=OPKK_OMA&levelType=&serviceIdType=OPKK&contactPersonType=MUU&levelObjectId=

12) S-asunnot oy

paula.jahkonen@s-asunnot.fi p. 050 313 3707
eija.nevala@s-asunnot.fi p. 050 408 2700 

Asuntotiedustelut, hakemusasiat Helsingissä: 010 837 5300 

13) Apteekkien eläkekassa

Kalevankatu 13, p. 09 6126 270

outi.hukkanen@aekassa.fi
virpi.kannas@aekassa.fi
varpu.hyvonen@aekassa.fi
sirpa.moilanen@aekassa.fi

Asuntohakemuslomake:
http://www.aekassa.fi/uploads/lomakkeet/vuokra_hakemus.pdf

14) Ullanlinnan kiinteistöt

p. 050 523 8982

barbara.fagerstrom@ullanlinnankiinteistot.fi
juha.morsky@ullanlinnankiinteistot.fi p. 040 547 5633

15) HELSINGIN KAUPUNGIN TILAKESKUS

Käyntiosoite: Sörnäistenkatu 1k

Postiosoite: PL 2213, 00099 Helsingin kaupunki

Puhelin: (09) 310 40301

Faksi: (09) 310 40380

Sähköposti: tilakeskus@hel.fi

* Tilakeskuksen henkilöstön yhteystiedot

SOITIN VAIHTEESEEN 10.6. JA ANTOIVAT TÄLLAISET NUMEROT, EN EHTINYT VIELÄ SOITTAA NÄIHIN MUT SOITAN 11. TAI 12.6.

vuokraneuvottelija (enemmän liiketilat)

kirsi salonen 040 336 0907

asunnoista vastaa

palasjoki ulla 09 310 40 378

liiketiloista vastaava

sari turunen 050 569 6158

Pari Teoreettista Tekstiä

Bonnussektori, jos lukemisto kiinnostaa:

En ole ehtinyt kokonaan lukemaan vielä, mutta tässä siis yksi Aune Kallisen vinkkaama essee joka käsittelee representaation ja käsitteiden vaikutusta ihmisen maailma- ja luontosuhteeseen.

Karen Barad -  Posthumanist Performativity: Toward an Understanding of

How Matter Comes to Matter

https://www.dropbox.com/sh/1ssfxibqjbco064/Tas6JHj0o2


Toinen on tietysti tämä:
Bruno La Tour - A Plea for Earthly Sciences

www.bruno-latour.fr/sites/default/files/102-BSA-GB_0.pdf

Analyysi Tomas Saracenon näyttelystä Taidehallissa 5.10.2012

05/10/2012

Mllainen suhde Saracenon työssä oli hämähäkkeihin?

Miten se ilmeni?

(Kuka Saraceno, mikä näyttely? Yle uutisten artikkeli)

Yritän purkaa tehtävänantoa listaamalla erilaisia kysymyksiä, joiden kautta voisin avata työn suhdetta hämähäkkeihin.

Ensimmäinen kysymykseni on, näyttäytyivätkö hämähäkit työssä esiintyjinä/tekijöinä/teoksen tuottaneina toimijoina?

Teoksessa oli kaksi osaa. Valkoisessa huoneessa oli mustasta narusta solmujen avulla sidottu verkko, jonka tiesi olevan mahdollisimman tarkka kopio mustalesken verkosta, vain ihmisen rakentamana ja suuremmassa mittakaavassa. Verkon valmistamiseen vaadittu tutkimustyö, teknologia ja käsityö esiteltiin dokumentaatioineen huolellisesti muissa näyttelysaleissa.

Työprosessin dokumentaatiomateriaalin valossa tässä teoksessa hämähäkki näyttäytyi tutkivan ja tiedemiesmäisen kiinnostuksen kohteena. Eri hämähäkkien verkkojen erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä erittelevässä tutkimussuunnitelmassa kerrottiin, että tutkimushypoteesina on, tekeekö hämähäkki painottomassa tilassa erilaisen verkon  kuin normaalissa painovoimassa. Tarkoituksena oli siis lähettää hämähäkkejä avaruuteen astronauttien kanssa. Vaikka yritin tutkia asiaa minulle jäi alussa epäselväksi, oliko kyseinen musta nailonverkko siis painottomassa tilassa kudottu vai maanpinnan päällä. Ilmeisesti  tämä kyseinen verkko  oli maanpäällä kudottu ja kuvattu.  Toteutuessaan  astro-hämähäkki-tutkimus olisi seuraava askel. Tutkimussuunnitelmassa  ja teoksen tekoprosessin dokumentaation yhteydessä kiinnostusta hämähäkkeihin perusteltiin yleisesti myös hyötynäkökulmalla: kyseinen tutkimus antaa uutta ja arvokasta tietoa hämähäkin hallitsemasta “teknologiasta”, joka hyödyttää paitsi taiteilijoita ja arkkitehteja, myös esimerkiksi biologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä sekä insinöörejä.

  

Hämähäkki näyttäytyi siis tutkimuksen kohteena, mutta samalla myös materiaalin tuottajana, tietynlaisena artistina. Ihmisen skaalan läpi suodatettuna toki, mutta kyse ei ollut mistään tulkinnasta, hämähäkinverkon impressiosta, vaan millintarkasta replikaatiosta. Vaikka teoksen kohderyhmänä, katsojina/kokijoina ovat selvästi ihmiset ja sen on ihmisen tekemä. teoksessa suunnataan huomiota hämähäkkiin ja sen työhön, verkkoon. Hämähäkki on toiminut suunnittelijana, designerinä ja ihmiset ovat toimineet teknisinä toteuttajina, rakentajina;  käyttäneet työkaluja ja teknologiaa saattakseen sen omalle lajilleen paremmin hahmotettavaan muotoon.

Verkon mallinnos näyttäytyy laajemminkin mallinnoksena siitä, miten tila  ja sen suhteet ovat meidän universumissamme järjestäytyneet. Esseessään Bruno Latour (Some experiments in Art and Politics, e-flux#23 3/2011) kirjoittaa Saracenon naruista ja solmuista rakentuvista tiloista tilan käsitteellistämisen näkökulmasta: hän kutsuu niitä kehollis-tilallisiksi, visuaalisiksi ja näkyviksi mallinnoksiksi verkostoa ja sfääriä yhdistävästä tilakäsityksestä. Hänelle Saracenon installaatiot ovat tilallista ja materiaalista filosofiaa.

Tässä kontekstissa hämähäkki näyttäytyy paitsi suunnittelijana, myös filosofina. Hämähäkille arkisessa, jokapäiväisessä verkonkutomisen toiminnossa näyttäytyy materiaalisena ihmiselle tässä ajassa taas uusi, modernismin ja postmodernismin  tila- ja aikakäsityksen tuolle puolen kurottava käsitteellistys  maailman rakenteesta. Bruno Latour käyttää tästä käsitteellistyksestä sanaa kompositio, jonka kirjaimellisesti voisi avata tarkoittavan olioiden, aineiden, prosessien ja suhteiden järjestämistä.

----

Hämähäkkiteoksen toinen osa oli musta huone, jossa oli eläviä hämähäkkejä kutomassa oikeita verkkojaan. 

Puolet salista täyttivät alhaalta valaistut pleksikuutiot jossa  taiteilijan työhuoneelta tuodut eri puolilta maailmaa peräisin olevat  hämähäkit kutoivat verkkojaan. Toisessa päässä oli kaksi mittatilaustyönä valmistettua metallikepeistä ja siimasta ja valaisimista sekä vallihaudasta muodostuvaa installaatiota joiden tarkoitus oli  olla tilana ja kehyksenä suomalaisten, varta vasten tilaan tuotujen hämähäkkien kutomistyölle.

Molemmat hämähäkkien esittelytavat vaikuttivat hyvin esityksillisiltä, hämähäkit näyttäytyivät niissä kuin lavasteissa/näyttämöllä jonne ne on tuotu tekemään kutomisperformanssiaan, luomaan uutta tilaa annetun, ihmisen rakentama kuution sisälle tai keskelle.  Hämähäkit olivat  esiintyjiä  ihmis-taiteilijan asettaman kehyksen sisällä. Sattumalta saimme esittelykierroksen esityksen backstage-tapahtumiin näyttelyä pystyttämässä olleelta työntekijältä. Tältä saimme lisäselityksiä esimerkiksi  kuutioiden sisällä näyttäytyvään draamaan: osa hämähäkeistä kieltämättä saatoi syödä toisiaan, mutta osa kuivuneista kuorista todellakin oli vain kuivuneita kuoria, sillä hämähäkki kasvaessaan luo  nahkansa. Jotkut yksilöt olivat kuolleet nälkään kieltäytyessään syömästä mitään. Ja yhdessä kuutiossa ihmiselle äärimmäisen vaarallinen mustaleski oli yllättäen muninut muutaman munan, jonka seurauksena koko laatikko oli lähetetty eläintieteellisen museon pakastimeen tapettavaksi. Verkko jäi mutta mustalesken ihmiselle asettama vaara eliminoitiin.

Kuulimme myös, että metallikeppien keskelle verkkojaan kutovat suomalaiset hämähäkit karkasivat myös välillä kutomaan verkkojaan esimerkiksi näyttelytilan kattoon, lentäen ilmavirran mukana. Näyttelyvalvojat  olivat huolissaan yksilöistä, jotka näyttivät yrittävän hukuttautua kutomistilaa ympäröivään vallihautaan.

Hyvä kysymys on, miten tämä hämähäkkien katseltavaksi asettaminen eroaa esimerkiksi tavasta, jolla katsomme eläimiä eläintarhassa: ja millä tavalla katsomme niitä siellä?

Tiistai 9.10.2012 - Merihaka

Suhde luontoon esityksessä - workshop

Tiistai 09102012

Merihaka

Miten liityit ympäristöön ja sen toimijoihin päivän aikana (keskittyen ei-inhimillisiin toimijoihin)?

Ympäristö tänään oli minulle tuttua. Moniin paikkoihin liittyy jo valmiiksi kerroksittain kokemuksia ja muistoja. Teatterikorkeakoulun ovesta astuin automaattisesti kohti rantaa ja Merihakaa, sillä siellä tiesin olevan mielenkiintoisimmat paikat. Urbaanissa ympäristössä ei-inhimilliset toimijat olivat enemmän puutarhamaiseti aseteltuja ja istutettuja kuin Kivikossa. Valitsemani toiminnan paikka, istutetut pensaat parkkihallin katolle vievien portaiden välitasanteella olivat konkreettisesti että symbolisesti betonin kehystämät. 

Sade kasteli minut ja tuuli kylmäsi sormiani. Yritin useaan otteeseen suojautua ei-inhimillisiltä toimijoilta, ne tuntuivat epämukavilta. Parkkihallin katolla kasvavan pensaan kanssa koetin tullla kaveriksi. Alhaalta katsottuna se on osa arkkitehtonista sommitelmaa mutta kun menee sen sekaan seisomaan voi nähdä miten mahtavan maiseman se näkisi, jos näkisi. Tämä lienee jotakin jota arkkitehti ei ole ajatellut. Minun ja pensaan välinen salaisuus. Koetin siis olla pensaan kanssa kuten olisin toisen toimijan kanssa. Lähdin siitä, että olisin tässä ystävän kanssa, kenties jonkun ihmisen kanssa  -  ja miten tämä pensaankanssaolemiseni nyt eroaa siitä. Yritin mahdollisimman avoimesti avata sitä pensaalle, eli itselleni, tietysti. Yritin olla kokematta että olen yksin. Yritin kokea olevani yhdessä. Kokeilin, voisinko jotenkin pitää puustaa kiinni ja olla sen kanssa siten läheinen, ihmisistäkin on hyvä ja mukava pitää kiinni. Yritin olla rehellinen ja puhua auki sen epävarmuuden jota koin puun kanssa ollessani; senkin että tiedän ettei se ymmärrä puhettani ja että puhu silti. Olin myös pitkiä aikoja hiljaa. Aika paljon siitä, että tunteeko itsensä yksinäiseksi riippuu myös itsestä, ei seurasta. 

En kuvittele puun vastaavaan, mutta se siinä onkin mielenkiintoista ja ihanaa. Se ei vastaa, ei vaadi, ei kysy, ei oleta. Sitä ei liiemmälti kiinnosta tulenko sen luokse vai en, mutta ei se siitä vaivaannukaan. Saan, tietyllä tavalla, tehdä mitä vain haluan. Oman moraalini rajoissa: minulla on valtaa puuhun, voin vaikkapa katkaista sen varren. Mutta en tee sitä. Ehkä puhun. Mutta en tee mitään. Siinä on suurin vallankäyttöni. Olla tekemättä mitään.

Halusin myös antaa meren tehdä minulle jotain. Menin seisomaan kuraisilla saappailla rantaan ja laitoin sormeni veteen ajatellen,että meri huuhtoisi kuran pois. Mutta vesi oli hyvin kylmää, ei tuntunut hyvältä tai järkevältä olla siinä pitkää aikaa. Saappaiden puhdistamisessa ei palellut. En kyllä ajatellut että haluaisin käyttää merta työvoimana, niinkuin kengänkiillotusta. Enemmänkin ajattelin että mitä jos antaisin merelle valtaa itseni yli. Tekisin jonkin rituaalin jossa se voisi auttaa minua. Tunnustaisin sen vallan minuun, sen erityislaadun. Tarvitsen vettä puhdistuakseni. Kiitos siitä, vesi,meri. Toisin kuin yksittäinen pensas, meri on jotain sellaista johon minulla ei ole valtaa. Isoa määrää vettä voi ohjailla vain hyvin isolla koneistolla, padoilla tai no, valtavalla laivalla voi kellua päällä. Mutta sekin häviää jos siihen tulee reikä. Olemme veden armoilla ja vettä sisältä. Sade tunkeutuu jokaiseen soppeen, sitä ei voi paeta paitsi olemalla menemättä ulos. Mahdollista joissakin olosuhteissa mutta toistaiseksi yhteiskunnassamme emme elä esimerkiksi kaupungit pleksikuplien sisällä. Sää on ei-inhimillinen toimija jonka armoilla olemme väistämättä. Sille emme voi mitään.

VALTA

Otteita työpäiväkirjasta

Laitan tänne talteen ja samalla jakoon muistiinpanoja työpäiväkirjastani. Postaan myös pari noista Tuija Kokkosen kurssilla silloin kirjoittamastani tekstiä, koska lupasin Katrille. Ja aloitan tänään viikon harjoitteen (harjoite 1 joka tehtiin katrin kaa) seuraavaksi.

----

28/ 5 /2013

Heikot signaalit tarvitsevat vahvistusta, 

HARJOITE 0.0. 

Havaintopäiväkirja

Suuntaa (keskittyneesti 1-30min) huomiota ei-inhimilliseen toimijaan ja dokumentoi havaintosi.  1 kpl / päivä.

22/ 5 / 2013

Sammalessa asuvat hämähäkit alkoivat tehdä jäätä pitkin seittiä studionäyttämön kattotrusseihin alle tunnissa!

15 / 5 / 2013

Dokkari älykkäistä kasveista. 

Käyttäytyykö kasvit eläinten tavoin?

Miten hankkii ravintoa, miten suhtautuu tunkeilijoihin ja uhkiin?

Kasvien kemiallista viestintää - onko kasveilla kieltä?

Kaunokki eli partasuhtiohdake käy kemiallista sotaa juuriensa kautta.

Miten voi sisäistää tietoa ilman hermojärjestelmää?

Jos kasvin korvat tukitaan eli jos ei aisti että on erittänyt jotain kemikaalia niin erittää vaan lisää.

MIKÄ ON LUONNOLLISTA?

Se, mikä on ihminen ja mikä on eläin määrittää miten lähdemme rakentamaan sosiaalista ja taloudellista todellisuutta

Nalle Wahlroosin talouspoliittiset näkemykset

Ruohon haju on ruohon kemiallinen hätäviesti että sitä syödään.

LISTA ASUNNOISTA

Katri laittaa blogiin, jotta voidaan meilata heille jne.

RAJAUS:

kasvit, pieneliöt?

sää? (= asunnon mikroilmasto? asunnon ulkopuolinen ilmasto?)

---

TIEDON HANKINTA

TYÖTAVAT:

Retket keinoluontoihin: 

Kasvitieteelliset puutarhat (Kaisaniemi, Talvipuutarha, Arboretum)

Kukkakaupat

Villipuutarha

Oman kodin luonnon tarkkailu

(=ei - inhimilliset eliöt)

Representaation tarkkailu

Havaintoharjoitteet & demot 

Elämyksellisyys

-----

Sydämensyke, elämän rytmit

--

HARJOITE:

KOTILUONTO / METSÄLUONTO

1. Etsi ei-inhimillinen toimija ja havainnoi sitä. (Kirjoittamalla / piirtämällä / kuvaamalla).

2. Kehitä sen kanssa toiminto.

3. Etsi siitä tietoa.

4. Tee sen kanssa tai sille esitys / teos.

5. Kehitä harjoite, jota voi toistaa arjessasi sen kanssa.

---

MILLA LAITA TUIJAN KURSSIN TEKSTEJÄ BLOGIIN.

---

Luontosuhteeni.

En tiedä vielä tai enää miten metsässä ollaan.

---

TILAN KONSEPTIEHDOTUS:

Tilan suhteiden aukikirjoitus.

Dramaturgiallisesti jokainen päähenkilönä, moniäänisyys konkreettisena kokemuksena. (Mahdotonta mutta mielenkiintoista).

Kaikki mahdolliset ekologiat kuorona.

Yrityksiä & kokeiluja.

(2 viikkoa)

08 / 05 /2013

- Ei  tieteellisen datan taakse piiloon

- Hento apokalyptisyys

- Hiirten tappaminen

- Sokeritoukat

- kärpäset biojäteastiassa

Arkikokemuksessa kasvit on ihmisen statisteja.

-ei sisustettuna ihmiskodiksi, mitä kasvit tarvitsevat elääkseen

- ei-inhimillinen muuttaa sisään

- katri ja milla fasilitoijina

-

29 / 12 / 2012

Mikään ei ole vain sitä mitä se näyttää.Tämä kahvila oulussa, siellä istuvat ihmiset; työntekijät ja asiakkaat, miehet ja naiset ja suomalaiset ja saksalaiset ja  ihmisapinat, lapset ja aikuiset ja onnelliset ja epävarmat sekä materiaalit esineet ja ei-inhimilliset olennot (mikrobit, edesmenneet eläimet jäätelössä ja piirakoissa ja piirakan päällä juuristaan irtileikatut mutta yhä elävät rucolat, säilötyt artisokansydämet ja elämäänvalmistautuvalla energialla pakatut pinjansiemenet salaattivitriinissä). Nämä kaikki ovat paitsi sitä mitä ne ovat, materiaalisesti rakenteeltaan, myös kulttuuriseen merkityverkkoon sidottuja, poliitiikkaa, sosiologiaa. Monen eri paikan välisiä suhteita, monen eri kontekstin ilmentymiä. Jokaisesta yksityiskohdasta;ihmisestä, ei-ihmisestä, räjähtää aukikirjoitettuna määrätön määrä informaatiota. Aivan kuin mitä näkisi, kuulisi, aistisi, tuntisi, havaitsisi, jos jokainen asia ja henkilö täällä olisi päähenkilö, saisi samanlaisen kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen pyrkivän puheenvuoron, kestoltaan määrittelemättömän, äärettömän tai jaksollisen tai rajallisen tai hetkellisen. Jos tila ja aika tiivistyisi, siis ne kaikki toisistaan ajassa ja tilassakin kaukana olevat tapahtumat asetettaisiinkin tähän ja muutamiin sitä seuraaviin ja edeltäviin hetkiin tähän paikkaan, sanotaan, tähän kahvilaan, noin viiteenkymmeneen neliöön, tai siihen yhteen neliöön mitä vaikkapa tämän suhdeverkoston tämän paikan kiintopisteenä ollut henkilö  tässä tila-ajassa vie. Tai vaikkapa tehdä näkyväksi se levinneisyys ja laaja-alaisuus joka on kaikilla pinnoilla asuvissa mikrobeissa. Maalata ne näkyväksi, paitsi materiaaleihin myös ihmisiin. Tai vain kirjoittaa.

Valokuvata, kehystää.

Tai vain kerrottu tila. 

AIKA - TILA -  TIIVISTYMÄ

ZOOMAAMINEN

AUKIKIRJOITTAMINEN

TEHDÄ NÄKYVÄKSI

Farmi. Viljellä, hoitaa, kasvattaa, huomioida erilaisia henkilöitä.

s

Tiistai 2.10.2012 - Kivikon metsä

Tehtävä 3, Suhde luontoon esityksessä  - workshop

Kirjoita, miten liityit päivän aikana paikkaan ja sen ei-inhimillisiin toimijoihin

Tiistai 2.10.2012

Kivikon metsä

Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Miten minulla olisi oikeus tai tila olla täällä, tarkemmin ajatellen. Minulla ei ole mitään roolia, tämä läsnäolemiseni tässä virkistysmetsässä ei täytä mitään ekologista lokeroa. Olen täällä turhanpäiten.

Millä tavalla tähän kaikkeen voisi edes osallistua?

Olen paikassa ja mukana sen prosesseissa vaikken tekisi mitään. Vaikka vain seisoisin paikallani kenkäni maahan painautuneena hengittäen ilmaa ulos ja sisään ja huokuen lämpöä ja  ihmiseläimen hajua, osallistun silti paikan prosesseihin, vaikkakin hetkellisesti, otan silti sen tietyn tilan, en voi sulautua tai kadota.

Tehtäväksi annettiin ensin havainnoida,sitten ottaa suhde tai tehdä yhteistyötä.

Minulle tämänkaltainen tehtävä muuttuu kai väistämättä vilpittömän liikuttavaksi, humoristiseksikin. Kokemukseni luonnosta vieraantumisesta ja samanaikainen kaipaukseni siihen on kuin valkoisen miehen taakka, paitsin vain ihmisen rasismia muita toimijoita kohtaan. Olen osa luontoa ja samanlaisista palasista kuin nämä muutkin mutta jotenkin kaikki ihmiselle luontainen näyttäytyi minulle tänään liikuttavana,säälittävänä, huvittavana. Sain aikaiseksi vain koomisia kommentteja, väistämättä, kun yritän olla jotain muuta kuin ihminen, kun yritän ymmärtää tai sulautua. Eikä siihen pysty.

Istun rotkoon ja tarkkailen ja kirjoitan, muina ihmisinä. Mikrotason voi nähdä ja sitä näkee sitä tarkemmin mitä kauemmin istuu, makrotasoa voi koettaa ymmärtää, nähdä asioiden taakse. Luontokatseeni on miinoja täynnä: liika romantisointi ja estetisointi, personifikaatio, hyväksikäyttö erilaisilla asteilla. Mikään tapa katsoa tai kirjoittaa ei ole tasavertainen, sopiva, kunnioittava.  Mitä tämä on tämä joka näyttäytyy edessäni? Haluan nähdä sen taakse, haluan nähdä miten ja miksi. Luontosuhteeni on luonnontieteen läpikyllästämä, enkä edes havaitse kaikkia näitä faktoja.  Aistin vain mitä pitäisi tietää.

Yritän silti karistaa ihmisyyttä. Yritän ymmärtää en katsomalla vaan kokemalla, olemalla koko keholla, niillä keinoilla ja tavoilla jotka ovat toimineet muissakin paikoissa.

Yritän ymmärtää hidasta aikaa. Yritän olla hidas. Yritän valua kiveä alas, seinää alas mahdollisimman hitaasti, reunaa pitkin hioen, jotta kokisin ja näkisin ja tuntisin kaikki rosot ja limat, voisin aavistaa miten olla sitä vettä jota olen joka valuisi vähä kerrallaan sykäyksittäin kiveä alas. Ei nyt ihan geologista aikaa mutta astetta hitaampaa kuin se missä tempossa yleensä ihmisenä pyörin.

Tietenkään en, kun pitäisi esittää, uskalla olla juuri niin hidas kuin pitäisi. Oikeastaan tässä pitäisi olla päivä. Tai pari. Tai miten pitkään vedellä nyt kestää. Ja kuinka sitä voisi ymmärtääkään. En minä koeta valuvaa vettä personifiodia. Yritän olla se, tai ottaa jonkin sen ominaisuuden. Koettaa keholla ymmärtää jotakin hitaampaa, tällä ihmisen keholla ja aisteilla jotka ovat ihmisenä olemiseen sidottuja. Mutta juurikin jokin tällainen ymmärtämisen kokemus, tunnekokemus, tai oikeastaan sen puute on osaltaan ihmisen luontosuhteen kriisin taustalla. Me emme enää hahmota miten hetkellisiä olemme.

(Kuinka tämäkin inspiraatio eroaa siitä miten luontoa hyödynnetään taiteen kuvastossa?)

Yritän tehdä hiuksistani verkkoa hämähäkin kanssa. Säälittävää, tuottamani säie on haurasta, lyhyttä, katkeilevaa enkä oikein osaa  nakkisormiskaalassani sitä sitoa, varsinkin jos koetan olla selälläni kuten hämiskin, ylösalaisin roikkuen.

Tämähän oli ajatusvirhe myös, oikeasti minun pitäisi  suhteuttaa köyden paksuus omaan mittakaavaani, ranteenpaksuista narua ja jaloillani roikkuen. No vaikeaa sekin, se ei ole ihmisen erityistaito vaan hämähäkin. Eikä hämähäkki ole topattu vaatteilla ja pidä jaloissaan korkokenkäkumppareita.

Eivät minun yritykseni vuorovaikutukseen tänään olleet kummoisia. Yritykseni olla suhteessa ei-inhimillisiin toimijoihin paljasti enemmänkin problemaattisuuden tässä yrityksessä, ongelmat kaikissa niissä mahdollisissa suhteissa jotka keksin:

Helpointa on vastustaa taiteen historiasta ensimmäisenä itselleni nousevaa romantisoivaa katsetta: en halua olla vaeltaja sumuisen meren yllä, katsella ihaillen edessä avautuvaa romanttista, kuohuvaa maisemaa jonka tehtävä on heijastaa mielentilaani, toimia metaforana inhimilliselle kokemukselle,  tapahtuman näyttämönä symbolisella tasolla, pelkkänä esteettisenä kuvana, ei edes Toisena vaan itsen heijastuksena kuten kaikki ihmiset ovat peilejä narsistille.

Mutta harjoitteen kautta asioiden ymmärtäminen kehossa, olemisessa, ei sekään tunnu suoralta kädeltä oikealta. Voin yrittää olla sieni tai hämähäkki tai vettä erilaisten osaamieni tekniikoiden valossa. Mutta en voi inhimillistää ei-inhimillistä enkä inhimillisenä oliona muuttua muuksi. Kannan itsessäni asenteita ja koko kulttuurimme painolastia jonka suodattamana näen maailman itseni kautta, vaikka tiedostaisinkin ettei se ole niin. Viimeistään käsitykseni itsestäni yksilönä, joka on tähän ihmisen kehoon ja ihmisen aisteihin sidottu erottaa minut toisista lajeista (ja jopa muista saman lajin yksilöistä). Yritys tavoittaa jonkinlainen toveruuden tai sulautumisen kokemus tuntuu falskilta.

Huomaan kallistuvani kohti  tiedon kautta tulevaa ymmärtämistä. Vaikka kehollinen, eläytyvä kokeminen olisi itselleni tärkeää tietyn sysäyksen saamiseksi, ilman tarkkaa tietoa ei-inhimillisten toimijoiden prosesseista turvautuu eläytymisessään ja suhteen ottamisessaan omiin stereotypioihinsa, ei todellisuudessa astu itsensä ulkopuolelle. Ja olisiko tämän havainnon pohjauduttava omaan tarkkailuun vai tarkkaan tieteellisen tietoon? Varmastikin molempiin, sillä pelkkä tieteellinen tieto on vain yleistettävää faktaa, jolla tavalla ei-inhimillistä luontoa tarkkaillaan muutenkin jatkuvasti (ja vaikka se se vasta mielenkiintoista onkin), kenties esityksen ja taiteen erityinen etu välineenä ja oman yksilöllisen yritykseni erityinen piirre on yritys suhteessa olemiseen tai edes tämän suhteen tiedostamiseen yksilötasolla, tässä ajassa, tässä paikassa, tässä tunteessa. Ei-etäännytettynä jonkin linssin läpi vaan samalla avoimuudella kuin koetan lähestyä toista ihmistäkin.

viisi viimeistä

23

En aio vastata sinulle,

kun puhut noin vinkuvaan sävyyn.

Sano asiasi uudelleen rauhallisesti ja normaalilla äänellä.

Voit pitää tätä pitkässä juoksussa tärkeänä opetuksena,
sillä naiset eivät halua vinkuvia miehiä.

24

Sinun ruokailunopeutesi on lähes poikkeuksetta väärä.

Miten yhden leivän syöminen voi kestää 17 minuuttia?

Viime kerralla kun pappa vei meidät syömään

ja se oli kallista
söit pihviaterian neljässä minuutissa ja aloit vinkua että sinulla on tylsää.

Kun pappa seuraavan kerran vie meidät syömään
ajattele että on aamu
ja meidän on ehdittävä kouluun.

Ehkä sitten osaat syödä
kuin ihmiset

tilanteeseen nähden oikealla nopeudella.

25

Tunnustan, että poltin äsken yhden tupakan.

Pidetään se salaisuutena, eikö?

Ja tehdäänpä saman tien selväksi,
että tupakointi on erittäin epäterveellistä
ja jos oikein huonosti käy,
siihen kuolee.

Mutta ymmärräthän sinä,
että jos sinä ja pikkusiskosi
jatkuvasti meuhkaatte tuolla tavalla,
hermoni eivät kestä,
ja joudun niitä lepuuttaakseni tupakoimaan

henkeni uhalla.

26

Kun pappa tulee,

juokset häntä vastaan
kädet ojossa iloisena
ja halaat.

Me voimme halata joka päivä
mutta papalla ei ole paljon halailumahdollisuuksia
ja hän on jo vanha mies.

Et kai halua, että jätät halaamatta,

ja seuraavaa kertaa ei tule?

27

Oli se vaan hieno synttärikakku.

Ihan oikean aarrearkun näköinen.

Sinun mielestäsi se oli varmasti hienompi kuin äidin tekemä avaruuskakku.

Mutta et ehkä tiedä sellaista sanontaa, että
moni kakku päältä kaunis.

Jos ollaan aivan rehellisiä, niin eihän se aarrearkkukakku
kovin hyvältä maistunut.
Pohja ainakin oli aivan kuiva.

Sitä paitsi niillä on au pair.

20

Periaatteessa sinä voit vaihtaa äitiä,

jos minä heittäydyn
aivan mahdottomaksi.

Mutta minä en voi vaihtaa lapsia,
vaikka te olette
aivan mahdottomia.

Ei ole reilua.

 

 

21

Minä en ostaisi sinulle leikkipyssyjä,

mutta sinun siviilipalvelusmies-
isäsi on eri mieltä.

Hänestä pyssyillä on leikittävä
lapsena eikä aikuisena.

Olemme päässeet kompromissiin.

Voimme ostaa sinulle sellaisia leikkipyssyjä,
jotka on ladattava yhden laukauksen jälkeen.

Konetuliaseet eivät siis tule kyseeseen.

Mutta jos sinusta siitä huolimatta tulee koulusurmaaja,
vieritän syyn isäsi niskoille.

22

Olet jo täyttänyt kuusi

ja syksyllä menet eskariin
etkä edelleen halua pyyhkiä itse pyllyäsi.

Tajuatko, että se tekee minut hulluksi?

Jos et opi
joudumme menemään yhden tädin luo,
jonka mielestä se on äidin vika.

Et kai halua sitä?

Ja Seine ei muuten ole Euroopan pisin joki,
mutta en välittäisi keskustella maantieteestä
silloin kun sormeni ovat jonkun takapuolessa.

17

Laskujeni mukaan

olemme laskeneet
vesiliukumäestä nyt kymmenen kertaa.

Se on mukava, pyöreä tasaluku,
ja aivan varmasti enemmän
kuin kukaan tässä maailmassa voisi minulta vaatia.

Jos kertoisin siitä vaikkapa

Raisa Cacciatorelle,

hän olisi varmasti positiivisesti yllättynyt,
ja pitäisi sinua kiittämättömänä kakarana,
kun edes kymmenen kertaa
ei ole sinulle tarpeeksi.


18

Raisa Cacciatore on
sellainen vaaleatukkainen täti
joka on huolissaan kaikista maailman lapsista.

Tai ainakin suomalaisista.

En tiedä, miksi hänellä on
sellainen nimi,
josta sinulle tulee mieleen kakka.

Mutta varmasti hän
ymmärtää senkin,
eikä ole meille vihainen.

19

Sovitaanko, ettet enää
koske rintoihini.

Olet siihen jo liian vanha.

Mutta kun olet tarpeeksi vanha
saat koskea rintoihin mielin määrin
ja vielä paljon parempiin

pystyihin ja kiinteisiin ilotisseihin,
ei tällaisiin läiskyviin ritsoihin.

Ainakin toivon niin. Tai muuten

jäät pian pyörimään nurkkiin iäksi.

13


Kirous tarkoittaa sitä, että
se noita taikoo niin, että
kaikki nukkuu sata vuotta.

Ei semmoisia kirouksia ole
oikeasti olemassa.

Mutta jotkut asiat tuntuvat kirouksilta.

Esimerkiksi se, että jos en saa millään unta,
ja pyörin sängyssä hikisenä monta tuntia,
pikkusiskosi alkaa itkeä vasta sitten,
kun olen viimein nukahtanut.

Silloin olen varma, että
pikkusiskollasi on yliluonnollisia voimia,
ja hän on itsensä Beelsebubin tytär.

Se ei kuitenkaan
syntymätodistuksen mukaan
pidä paikkaansa.

14

Beelsebub on iso paholainen
joka johtaa pieniä paholaisia.

Vähän niin kuin päiväkodissa on tätejä,
joita johtaa isompi täti.

Hän ei varsinaisesti ole isompi,
mutta hän saa isompaa palkkaa,
ja hänellä on isompi koulutus,
eli hän on ikään kuin henkisesti isompi
kuin muut tädit.

Mutta tätä ei ehkä kannata
ottaa siellä esille.

15

Jos nyt vähän karjuin

se oli aivan sinun omaa syytäsi.
En missään tapauksessa olisi
halunnut karjua.

Näkisitpä äidin töissä, siellä
äiti ei ikinä karju.

Mutta lupaan satavarmasti,
että jos joku työpaikalla sylkee äidin naamalle,
niin kuin sinä teit,
karjun niin
että se kuuluu
päiväkotiin asti.

10

Laita vaan vettä maitoon jos haluat,
mutta juot sitten kaiken.

Minä en ole ikinä juonut maitoa
jossa on puolet vettä,
mutta arvelisin sen olevan pahaa
ihan vain yleisen elämänkokemuksen perusteella.

Se tarkoittaa sitä, että
minä olen vanhempi ja viisaampi.

Ja vaikken olisikaan kovin paljon viisaampi
olen joka tapauksessa
paljon vanhempi.

11


Ei ole olemassa jotain spagettia josta spagetti on tehty
eikä nallemakaronia ole tehty nalleista
eikä perhospastaa perhosista
eikä rakettispagettia raketeista.

Kaikki on ihan samaa spagettia, vain
erimuotoista.

 

Se on tehty ihan samasta aineesta, siinä on

vettä ja jauhoa ja kananmunaa,
jotka on sotkettu ja pursotettu tai laitettu johonkin
ehkä jossain tehtaalla, johonkin muottiin,
joku italialainen setä on sen laittanut,
tai se taitaa olla Suomessa tehty,
kun se italialainen setä on kertonut suomalaisille sedille
miten sitä tehdään.

Mutta se on ihan samaa ainetta kuin spagetti
ja sitä sinä syöt aina mielellään
ja se tarkoittaa sitä että
sinä syöt nyt lautasen ihan tyhjäksi.





12


Otetaanpa lääkettä.
Se on sinun parhaaksesi
että tulisit terveeksi.

Jotkut tosin ovat sitä mieltä,
että olisi parempi jättää turhat lääkkeet syömättä,
mutta siinä tapauksessa sinä itkisit koko yön.

Ja se taas ei olisi
minun parhaakseni.

7

 

Pappa ei tuosta enää herää.

Pappa ei herää arkussa myöhemmin, kun hän on
siellä pimeässä yksin.
Minua tai sinua pelottaisi, jos meidät laitettaisiin yksin maan sisälle,
mutta me olemme elossa,

ja pappa on kuollut.

8

Ei sitä voi varmasti tietää, mitä meille

tapahtuu kuoleman jälkeen.
Jotkut uskovat, että mennään hyvään paikkaan,
jota seurakunnan kerhossa kutsutaan taivaaksi.

Mutta jotkut ihmiset esimerkiksi Intiassa uskovat,

että sitten synnytään uudelleen vaikka eläimenä,
jos on elänyt tuhmasti.

 

Sinusta olisi varmasti hauskaa syntyä uudelleen koirana,

mutta siinä tapauksessa olisit elänyt niin huolimattomasti,
että minussakin katsottaisiin olevan jotakin syytä,
ja minäkin syntyisin jonakin eläimenä.

Jos sattuu olemaan niin,
että intialaiset ovat oikeassa,
sinun on varmuuden vuoksi elettävä oikein kiltisti.

Et kai halua, että äidistäsi tulee rotta tai puhveli tai apina
tai jokin naurettava pussieläin?



9

9

Sitä levyä ei nyt enää soiteta,
koska äsken sinä lauloit kahvilassa
ainakin 40 ihmisen kuullen että

se näkyy naamasta kun lakkaa saamasta.

Se setä ei lakannut saamasta jäätelöä,
mutta sinä saatat lakata.

Ja luulenpa että se
näkyisi sinun naamastasi.

Runoa pukkaa

Laitan runoja kolmen erissä, jotta on helpompi kommentoida.

4

Ymmärrän, että se keppi oli sinulle tärkeä,

mutta me emme mene takaisin leikkikentälle,
koska pikkusiskosi on nälkäinen.

Jos keppi oli niin tärkeä, miksi
heitit sen maahan,
kun aloit keinua?

Pitäisikö tässä kaiken muun lisäksi olla vielä selvänäkijäkin?

Jos me varastoisimme kaikki kepit, jotka ovat sinulle tärkeitä,

isäsi joutuisi kahden vuoden päästä laajentamaan autotallia.

Taloyhtiö tuskin suostuisi siihen.

Ja jos minä olisin selvänäkijä,

meillä ravaisi ihmeellistä sakkia
eikä kukaan enää veisi sinua leikkipuistoon.



5

Kyllä nyt syödään puuroa.
Se on oikeaoppinen, lämmin ja ravitseva aamiainen.

Jos minä nyt antaisin sinun syödä jotakin muuta, vaikkapa jukurttia,

kävisi varmasti niin, että juuri tänään päiväkodissa keskusteltaisiin siitä,
mitä kukin on syönyt aamupalaksi.

Emme voi ottaa sitä riskiä.

Se vesittäisi koko sinun elämäsi tähänastiset puuronsyönnit.

Mutta lauantaiaamuna

saat syödä ihan mitä haluat.

6

Eikö sinulla ole mitään tekemistä?

Minullapa on.

Minun täytyy tyhjentää tiskikone ja täyttää se uudelleen,
pyyhkiä pöydät,
ottaa narulta kuivat vaatteet pois, viikata ne ja viedä kaappiin,
tyhjentää pyykkikone ja ripustaa vaatteet narulle,
täyttää pyykkikone uudelleen,
käydä läpi teidän reppunne ja ulkovaatteenne,
lukea reissuvihkonne,
kuljettaa kaikki pikkusiskosi levittelemät tavarat oikeille paikoilleen,
pestä vessan matto, jolle pissasit,
ja viimein, luojan kiitos, laittaa teille iltapalaa,
kylvettää teidät, harjata hampaat, lukea iltasatu,
ja laittaa teidät nukkumaan.

Ja tämä kaikki toistuu
joka jumalan päivä
uudestaan ja uudestaan
ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Ja uudestaan.

Virittelyä ja mikroskooppeja

Koetan tässä virittäytyä taas tämän projektin pariin ja kävin lukemassa ne merkinnät mitä tänne on laitettu, fokusoiden nyt virittäytymistä Kasviostoon. Hyvä kyllä, että on dokumentaatiota, auttaa saamaan aivot käyntiin. Ja tuli entistä enemmän sellainen olo, että aivan ensimmäiseksi on jotenkin otettava selvää ja pohdittava, mentävä paikkoihin ja että säännöllinen näkeminen myös auttaa :) Puhutaan tästä Katri vaikka kun toivottavasti nähdään keskiviikkona!

Äitienpäivän kunniaksi soitin kotiin ja juttelin isäni kanssa hetken noista mikrobeista ja homeista ja mikroskoopeista (hän kun on mikrobiologi).

Katri varmaan jo tiesikin, mutta erilaisten viljelmien tekeminenhän on siis tosi helppoa - tai että jos ajatellaan sillä näkökulmalla että mitä esim. joku mikroeliö tarvitsee elääkseen niin niille keitellään sellaisia liemiä agar-agarista ja sokerista ja vaikkapa lihaliemestä ja tämä hyytelö sitten kumotaan jollekin astialle (vaikka tavalliselle lautaselle!) ja vähän tökitään jollain niin ne alkaa kasvaa. Voi kuulemma vaikka kirjoittaa jotain, siitä häiritystä kohdasta se pesäke leviää.

Se mikä näissä sitten onkin hurjaa on, että näähän voi olla vaarallisiakin - monet mikrobit tai vaikkapa juuri homeet, jos ne leviää tai pöllyää. Vaikka ei olisi mitään mitä ollaan tuotu sinne. Isäni pohti tosi paljon että jos jotain lähtee viljelemään ja esittelee sitten livenä eikä vaikka kuvana niin siinä olis hyvä olla pleksilaatikko päällä tms. Seikka jota en ois tullut ajatelleeksi.

Tätä lueskelin esim:
Mikrobiologian harjoitustyöt

Mikroskoopeista sit se, että vähintään 1000x-kertainen suurennos ois hyvä, jos haluaa mikrobeja nähdä. Ja että niitä varmastikin saa lainaan  yliopistoilta, vaikka pidemmäksikin aikaa jos on joku vanhentunut malli. Katsoin että noin hyviä saa myös ostettua vajaalla 300e summalla, mutta se on kyllä vähän turha sijoitus kun laina varmasti onnistuu. Ajattelin itse että jos kysyisi Aalto biofiliasta - vaikka  mä en siellä enää syksyllä ole opiskelijana niin luulis että yhteistyöt vois silti onnistua, varsinkin jos Katrilla virallinen kouluproggis (itse vielä harkitse. vaikka opintopisteet kelpais kyllä että ehkä teen tästä). Tunnen myös pari siellä biofiliassa opiskelevaa tyyppiä joilta vois kysyä.

Mitään hajuahan mulla ei vielä ole että mitä hyytelökasoilla tai mikroskoopilla vois tehdä.

Muuta kuin ehkä se näkymättömän tekeminen näkyväksi, tai juuri tuo hyvin suuren tai hyvin pienen eliön näkökulma ja se, et miten se eroaa omastamme.

Näin yhden sellaisen "pseudotieteellisen" näyttelyn tuolla Vapaan taiteen tilassa, jossa tämä tyyppi siis viikon teki erilaisia hyytelöityjä tulppaaneja ja kasvatti lannoitekiteitä. Siinä hyytelöestetiikassa oli jotain todella hauskaa, ja ne oli hirmu kauniita. Kuten myös kaikissa näkemissäni mikroskooppikuvissa.

Vielä ei ehkä ole se vaihe, että osaisi tarkentaa ihan millä tasolla nyt liikuttais tässä työssä (viitaten siihen hyvään keskusteluun jota käytiin viimeksi  siitä millä tasolla käsittelemme Toista). Vielä pitää virittää ja kerätä matskua. Mutta se hahmottuu.