05/10/2012
Mllainen suhde Saracenon työssä oli hämähäkkeihin?
Miten se ilmeni?
(Kuka Saraceno, mikä näyttely? Yle uutisten artikkeli)
Yritän purkaa tehtävänantoa listaamalla erilaisia kysymyksiä, joiden kautta voisin avata työn suhdetta hämähäkkeihin.
Ensimmäinen kysymykseni on, näyttäytyivätkö hämähäkit työssä esiintyjinä/tekijöinä/teoksen tuottaneina toimijoina?
Teoksessa oli kaksi osaa. Valkoisessa huoneessa oli mustasta narusta solmujen avulla sidottu verkko, jonka tiesi olevan mahdollisimman tarkka kopio mustalesken verkosta, vain ihmisen rakentamana ja suuremmassa mittakaavassa. Verkon valmistamiseen vaadittu tutkimustyö, teknologia ja käsityö esiteltiin dokumentaatioineen huolellisesti muissa näyttelysaleissa.
Työprosessin dokumentaatiomateriaalin valossa tässä teoksessa hämähäkki näyttäytyi tutkivan ja tiedemiesmäisen kiinnostuksen kohteena. Eri hämähäkkien verkkojen erilaisia ominaisuuksia ja piirteitä erittelevässä tutkimussuunnitelmassa kerrottiin, että tutkimushypoteesina on, tekeekö hämähäkki painottomassa tilassa erilaisen verkon kuin normaalissa painovoimassa. Tarkoituksena oli siis lähettää hämähäkkejä avaruuteen astronauttien kanssa. Vaikka yritin tutkia asiaa minulle jäi alussa epäselväksi, oliko kyseinen musta nailonverkko siis painottomassa tilassa kudottu vai maanpinnan päällä. Ilmeisesti tämä kyseinen verkko oli maanpäällä kudottu ja kuvattu. Toteutuessaan astro-hämähäkki-tutkimus olisi seuraava askel. Tutkimussuunnitelmassa ja teoksen tekoprosessin dokumentaation yhteydessä kiinnostusta hämähäkkeihin perusteltiin yleisesti myös hyötynäkökulmalla: kyseinen tutkimus antaa uutta ja arvokasta tietoa hämähäkin hallitsemasta “teknologiasta”, joka hyödyttää paitsi taiteilijoita ja arkkitehteja, myös esimerkiksi biologeja ja yhteiskuntatieteilijöitä sekä insinöörejä.
Hämähäkki näyttäytyi siis tutkimuksen kohteena, mutta samalla myös materiaalin tuottajana, tietynlaisena artistina. Ihmisen skaalan läpi suodatettuna toki, mutta kyse ei ollut mistään tulkinnasta, hämähäkinverkon impressiosta, vaan millintarkasta replikaatiosta. Vaikka teoksen kohderyhmänä, katsojina/kokijoina ovat selvästi ihmiset ja sen on ihmisen tekemä. teoksessa suunnataan huomiota hämähäkkiin ja sen työhön, verkkoon. Hämähäkki on toiminut suunnittelijana, designerinä ja ihmiset ovat toimineet teknisinä toteuttajina, rakentajina; käyttäneet työkaluja ja teknologiaa saattakseen sen omalle lajilleen paremmin hahmotettavaan muotoon.
Verkon mallinnos näyttäytyy laajemminkin mallinnoksena siitä, miten tila ja sen suhteet ovat meidän universumissamme järjestäytyneet. Esseessään Bruno Latour (Some experiments in Art and Politics, e-flux#23 3/2011) kirjoittaa Saracenon naruista ja solmuista rakentuvista tiloista tilan käsitteellistämisen näkökulmasta: hän kutsuu niitä kehollis-tilallisiksi, visuaalisiksi ja näkyviksi mallinnoksiksi verkostoa ja sfääriä yhdistävästä tilakäsityksestä. Hänelle Saracenon installaatiot ovat tilallista ja materiaalista filosofiaa.
Tässä kontekstissa hämähäkki näyttäytyy paitsi suunnittelijana, myös filosofina. Hämähäkille arkisessa, jokapäiväisessä verkonkutomisen toiminnossa näyttäytyy materiaalisena ihmiselle tässä ajassa taas uusi, modernismin ja postmodernismin tila- ja aikakäsityksen tuolle puolen kurottava käsitteellistys maailman rakenteesta. Bruno Latour käyttää tästä käsitteellistyksestä sanaa kompositio, jonka kirjaimellisesti voisi avata tarkoittavan olioiden, aineiden, prosessien ja suhteiden järjestämistä.
----
Hämähäkkiteoksen toinen osa oli musta huone, jossa oli eläviä hämähäkkejä kutomassa oikeita verkkojaan.
Puolet salista täyttivät alhaalta valaistut pleksikuutiot jossa taiteilijan työhuoneelta tuodut eri puolilta maailmaa peräisin olevat hämähäkit kutoivat verkkojaan. Toisessa päässä oli kaksi mittatilaustyönä valmistettua metallikepeistä ja siimasta ja valaisimista sekä vallihaudasta muodostuvaa installaatiota joiden tarkoitus oli olla tilana ja kehyksenä suomalaisten, varta vasten tilaan tuotujen hämähäkkien kutomistyölle.
Molemmat hämähäkkien esittelytavat vaikuttivat hyvin esityksillisiltä, hämähäkit näyttäytyivät niissä kuin lavasteissa/näyttämöllä jonne ne on tuotu tekemään kutomisperformanssiaan, luomaan uutta tilaa annetun, ihmisen rakentama kuution sisälle tai keskelle. Hämähäkit olivat esiintyjiä ihmis-taiteilijan asettaman kehyksen sisällä. Sattumalta saimme esittelykierroksen esityksen backstage-tapahtumiin näyttelyä pystyttämässä olleelta työntekijältä. Tältä saimme lisäselityksiä esimerkiksi kuutioiden sisällä näyttäytyvään draamaan: osa hämähäkeistä kieltämättä saatoi syödä toisiaan, mutta osa kuivuneista kuorista todellakin oli vain kuivuneita kuoria, sillä hämähäkki kasvaessaan luo nahkansa. Jotkut yksilöt olivat kuolleet nälkään kieltäytyessään syömästä mitään. Ja yhdessä kuutiossa ihmiselle äärimmäisen vaarallinen mustaleski oli yllättäen muninut muutaman munan, jonka seurauksena koko laatikko oli lähetetty eläintieteellisen museon pakastimeen tapettavaksi. Verkko jäi mutta mustalesken ihmiselle asettama vaara eliminoitiin.
Kuulimme myös, että metallikeppien keskelle verkkojaan kutovat suomalaiset hämähäkit karkasivat myös välillä kutomaan verkkojaan esimerkiksi näyttelytilan kattoon, lentäen ilmavirran mukana. Näyttelyvalvojat olivat huolissaan yksilöistä, jotka näyttivät yrittävän hukuttautua kutomistilaa ympäröivään vallihautaan.
Hyvä kysymys on, miten tämä hämähäkkien katseltavaksi asettaminen eroaa esimerkiksi tavasta, jolla katsomme eläimiä eläintarhassa: ja millä tavalla katsomme niitä siellä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.